Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista vol. 1 a cura di Luca Montarolo

Johannes Häyhä (17. kesäkuuta 1839 Rautjärvi – 23. maaliskuuta 1913 Rautjärvi) oli suomalainen opettaja ja kirjailija. Häyhä keräsi itä-suomalaista kansanperinnettä ja julkaisi sitä useissa teoksissaan.

Häyhän vanhemmat olivat talollinen Johannes Häyhä ja Maria Pajari. Häyhä kasvoi lähes 50 hengen suurperheessä ja pääsi käymään Ilmeen hovin omistajan everstiluutnantti Tavastin myötävaikutuksella Viipurin rahvaankoulun. Hän toimi opettajana ensin Tervajoella 1855–1860 ja sitten Viipurin rahvaankoulussa (myöhemmin kansakoulu) 1861–1889. Jyväskylän seminaarissa hän kävi harjoittelemassa vuonna 1873. Häyhä oli myös Viipurin lukusalin hoitaja 1883–1889, kuukausilehti Ilmiön toimittaja 1881 ja Viipurin Kansallisseuran esimies 1887. Vuodesta 1890 hän toimi maanviljelijänä Rautjärvellä ja oli Rautjärven kuntakokouksen esimies 1890-1892. Johannes Häyhän muistopatsas sijaitsee Rautjärven kirkon edessä. Sen on pystyttänyt 17. kesäkuuta 1989 Häyhän sukuseura.[1]

Johannes Häyhä oli kirjailija, joka keräsi eteläkarjalaista kansanperinnettä ja julkaisi keräämänsä aineiston pohjalta lukuisia teoksia. Kirjat ovat rikas kuvaus Häyhän kotiseudun elämään sellaisena, kun sitä elettiin 1700- ja 1800-luvuilla. Häyhän teokset otettiin aikoinaan suurella innostuksella vastaan. Kuvauksissa viehätti sekä kansanperinne että juonellinen kaunokirjallinen ilmaisu.[2]
Häyhän ensimmäinen puoliso vuodesta 18